sunnuntai 14. toukokuuta 2017

äiti


Tämä kuva on menneeltä viikolta, taas yhdeltä väsyneeltä päivältä. 

Silmissä näkyy viimeiset kuukaudet enkä ihan rehellisesti sanoen milloin viimeksi olin pessyt hiukset. Olin tänä päivänä sanonut tosi monta kertaa että "ei nyt jaksais". 


(Kuvasta puuttuu esikoinen, häntä kun ei rauhoiteta enää maidolla, vaan piirretyillä.)


Ja kaikesta huolimatta olen maailman kiitollisin että mulla on nämä kaksi 💛 kaikki on heidän kanssaan mennyt hyvin, kiitollinen siitä että saan olla äiti, se ei ole itsestäänselvyys. Nyt minä sen tiedän. 


Elämä vuoden 2013 huhtikuussa kääntyi päälaelleen. Silloin sain tietää, että minusta tulee äiti. Olin odottanut koulun pääsykokeita, en kahta viivaa raskaustestissä. Siitä päivästä, tarkalleen ottaen huhtikuun toisesta, kaikki muuttui. Enemmän kun silloin tahdoin, elämästä hävisi silloin ihmisiä ketkä eivät osanneet suhtautua asiaan. 

Myöhemmin olen saanut tilalle muita ystäviä, jopa parempia. Olen toivottavasti ollut itsekin parempi ystävä. Ja näiden ystävien tuella ja avulla vähän parempi äiti. 


Olen myös maailman kiitollisin muista äideistä. Omastani, mieheni äidistä, mummoista, isomummoista. Itseasiassa vielä yhdestä isoisomummostakin ❤️ on rikkautta, kun lapsilla on monta mummoa ja minulla apukäsiä, paljon lämpimiä halauksia ja suukkoja. 


Kiitollinen olen myös niistä äideistä ketkä murtavat äitimyyttiä ja sitä mielikuvaa että olemme täydellisiä suorittajia. En minä ainakaan ole ja ainakaan meidän ei sitä tarvitse olla. 


Lämmintä, aurinkoista sunnuntaita 💛

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti