keskiviikko 18. tammikuuta 2017

ja se kuva oli kaunis, oli ihme suorastaan

Sunnuntaina oli jännittävä päivä - kirppu sai ihan oikean nimen. Saanko esitellä:


tässä on pieni tyttäremme, Aino!

Päivä kului, mut hetkeekään lepoo, piirtäjä ei kaivannut. 
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut, 
Mestari valmisti sut. 

Ja se kuva oli kaunis, oli ihme suorastaan. 
Muodon jumalaisen sai. 
Kuvan viereen Hän merkkas ettei suhun päde kuolevaisten lait.

Nimi tytölle valittiin ihan vain koska se kuulosti hyvältä. Ehdokas oli valmiina jo kun neiti syntyi, ja onneksi hän myös näytti nimeltään. Oli nimittäin vähän vääntöä nimien kanssa, minulle ei sopinut miehen ehdotukset sekä toisin päin :D
Toisella nimellä oli jo enemmän henkilökohtaista merkitystä - se on meidän molempien äitien toinen nimi myös.


Paikaksi valittiin upea, Helsingin pitäjän vanha pappilarakennus. Kun puitteet ovat valmiiksi näin kauniit, ei tarvitse miettiä juhlien koristeita tai kuinka tilaisuudesta saa kauniin ja intiimin. Se tulee ihan itsestään :) ja kun tällä kertaa tila oli täysin tuttu, oli ne vähäisetkin järjestelyasiat helppo miettiä. 

Itse kastetilaisuus oli lämmin. Kaikki oli pappia myöten tuttuja toisilleen, tässä siis jo saman "perhepapin" etu: ei pönötystä. Kehuja on tullut vierailta ja täytyy se sanoa itsekin, juhlamme ovat olleet meidän näköisiä. Ja hyvä niin, se tuo hymyn huulille. 


 Tilaisuuden aikana ikkunoista näkyi, kun taivaalta tippui isoja lumihiutaleita. Siinä oli pieni satumaisuuden tuntu. 

Meillä olisi paljon ihania kuvia, mutta tällä kertaa ne pysyy arkistojen kätköissä ja asianomaisilla itsellään :) mutta hei:


Hän tässä hei, päivän verran Ainona. Hän perheineen kiittää kovasti kaikkia muistaneita ja juhlijoita 💛

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti