lauantai 17. joulukuuta 2016

ulos vauvakuplasta

Noin, meidän vauvakuplailu taitaa olla ohi. Tai tulee olemaan tämän viikon jälkeen: mies palaa takaisin töihin ja arki alkaa rullaamaan. Apua!


Eihän tämä toisaalta ollut enää samanlaista kuplailua kuin ensimmäisen kanssa. Sohvalle ei voi jäädä löhöämään, ainakaan koko päiväksi. Esikoinen tarvitsee säännöllisen huomioannoksensa ja ruoka pitää laittaa pöytään säännöllisesti. Onneksi olin tehnyt kiitettävästi makaronilaatikkoa pakastimeen, ei ole tuo gourmetkokkailu nyt ensimmäisenä prioriteettilistalla.
Mutta kuitenkin, on ollut ihanaa kun on ollut toinen aikuinen mihin turvautua tiukan hetken tullen: kissa oksensi juuri lattialle, itse istut syöttämässä vauvaa ja esikoisella on omat bileet lounaspöydässä. Huh.

Kirppu täytti tänään kaksi viikkoa. Syntymäpaino ohitettu reippaasti ja neljä kiloa siintää jo horisontissa. Ruoka siis maistuu, ja neiti on varsin tomera jo nyt. Ja aivan armoton sylivauva! jollekin korkeammalle taholle kiitos kantoliinasta.



Entä miltä nyt tuntuu, kun vauva muutti taloon? ihanalta, tietysti. Perhe tuntuu nyt kokonaiselta, juuri näin sen kuuluu ollakin. Mutta täytyy myöntää että vaatii taas sopeutumista, kun itsessä on lähes vuorokauden ympäri kiinni pieni ihminen.
Oma aika on kortilla, ja samalla tunnen välillä kamalan huonoa omatuntoa siitä, etten huomioi esikoista riittävästi. Onneksi meillä on ihania sukulaisia, ketkä on välillä ottanut Eliasta mukaansa ja antanut paljon huomiota ja tekemistä. Puhumattakaan sitten tietysti miehen panoksesta esikoisen riehuttamisessa.
Kaikeksi iloksi ja harmiksi - vauvailu ei ole ikuista. Sekä pitäisi olla armollisempi itselleen: kaikkea ei tarvitse suorittaa ja tehdä.


Iso kiitos jälleen Tiialle kuvista, ei ehkä mennyt niin kuin Strömsössä mutta ainakin saatiin realistisia photoja ;*

Paras kuva instagramissa (vink vink)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti