torstai 9. marraskuuta 2017

lasten halloween

Meidän perheessä halloween sai varsinaisen merkityksensä vasta oikeastaan viime vuonna - se pukeutumisen riemu löytyi, kun kerhon juhliin sai lähteä joululahjaksi saatu Vainu-puku päällä!

Viime aikoina pukeutumisleikit on alkanut kiinnostaa enemmän muutenkin. 
Mitä rooliasuihin tulee, mielikuvitus on aika isossa roolissa. Isin vanhat mopoiluhanskat ja lippis saa äkkiä ihan uuden elämän. Palomiehen kypärä on aika kova sana myös Palomies Samin myötä. 

Tänä(kin) vuonna kerhossa oli tiedossa halloweenpirskeet, lisäksi Marian kanssa pohdittiin että olisi kiva järkätä lapsille omat juhlat, ihan järjestämisen ilosta ja koska juhlia ei ole koskaan liikaa. 

”Kyllä mä vielä ehdin miettiä niitä pukuhomnia!” ...mutta niinhän siinä kävi - se iski vasten kasvoja tänäkin vuonna. Halloween hiipi salakavalasti kulman takaa ja hups! Puku puuttuu (äidillä kun oli suuret suunnitelmat tehdä sellainen itse, eh). 

Onneksi naapurista löytyy lelukauppa ja myöhäisille vanhemmille soveltuvat hintalaput. 





Pääasia, että mieluinen puku kuitenkin löytyi! Kirppu sai edustaa isoveljeltä perityssä Liberokaupan tiikeripuvussa. Ja oli muuten aika passeli tuolle minipedolle 😉  

Niin me sitten oltiin valmiita kahden päivän juhlaputkeen! 






Jokainen toi vähän herkkuja mukanaan nyyttäriteemalla ja Maria oli innostunut koristelemaan paikat juhlaväelle! ja melkoinen vipellyshän siellä kävi koko päivän. Ei paljon malttanut meidän pieninkään mennä unille (ja kuitenkin nukahti samantien kun laskin rattaisiin). 

Mahtavaa, kun ihan kulman takana on ihana äitikollega, kuka järjestää kaikkea kivaa tekemistä ❤️ lapset ja hieman saamaton äiti kiittää!

Perjantaina oli juhlat nro 2! ja ainakin mitä äiti oli jo pitkään odottanut - tyttöjen ilta ulkona. 



Tai sitten ei. 

Flunssa oli uhkaillut koko viikon, oikein teeman mukaisesti pelotellut enemmän ja vähemmän. Se, ja jatkuva buranan nappailu toi loppujen lopuksi vain menolipun sohvan pohjalle. Että ärsytti! 

Pääasia, että tuo pienempi juhlija sai sokerihumalaiset kahden (no okei, kolmen) päivän riennot, mutta kyllä olisi äitikin ansainnut omansa. Miettikääpä, että tämä mama on juhlinut viimeksi (ilman raskauden/pikkuisten tuomaa ”rasitetta”) kohta kaksi vuotta sitten. 

Oikeasti!? osaankohan enää edes? onneksi tiedossa on ainakin pari mahdollista juhlaa - nyt vaan sormet ja varpaat ristiin jotta kohtalo ei lyö kapuloita rattaisiin. Olo on kulunut ja aika väsynyt - ilta ulkona tekisi hyvää. Saattaahan se olla että aamulla väsyttäisi, mutta olisi taas virtaa eri tavalla pyörittää arkea. 

Seuraavaksi kuitenkin keskitytään, että saadaan lapsille synttärit kunnialla kyhättyä kasaan, ja sitten tuleekin oikeastaa jo joulu! 

Kyllä mua vähän hymyilytti, kun heti Pyhäinpäivän jälkeen tuli jo joulupallot kauppoihin... voisihan sitä ehkä jo jouluhöpsähtää! 
Ihanaa viikkoa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti