maanantai 7. marraskuuta 2016

hulinaviikonloppu

Sokerihuuruiset terveiset täältä synttärikakkurääppimisten seasta !

Lauantaina siis pidettiin esikoisen 3v synttärit, jokunen viikko etuajassa. Laskettu aika osuu niin lähelle oikeita synttäreitä, että Eliaksestakin varmaan kivempi että juhlat ovat keskittyneet oikeasti päivänsankariin eikä pikkusiskoon. Tai saati jos tässä oltaisiin vielä yhdessä osassa silloin, niin paljon huvittaisi varmaan kakkuja väännellä.

Elias sai itse toivoa synttärikakun. Voihan sen melkein jo arvata, mikä näitä lapsosia nyt kiehtoo: Ryhmä Hauhan se !


Myönnän, kyllä vähän meni kylmiä väreitä. Mitäpä en poikani eteen tekisi, mutta kun ne sokerimassat ei ole yhtään tämän rouvan heiniä varsinkaan näillä hormoneilla. Saattaisi olla aika äkkiä massat pitkin seiniä. Onneksi Pinterestiä (kiitos) selaamalla löytyi helpompikin vaihtoehto, mutta näyttävä kuitenkin. Ja keneen nyt ei minivaahtokarkit vetoaisi? Kakun leikkaaminenhan olikin sitten asia erikseen, näyttävää tietysti sekin.


Tarjoiluna oli pastasalaatti lisäkkeineen, peltilihistä, pikkupiirakoita munavoin kanssa (tässä vaiheessa vielä uunissa, mutta hätäisenä oli pakko ottaa kuva vielä kun ehdin) sekä kanttarellipiirakoita eri variaatioin. Miehen mummo teki britakakun, minä olin torstaina Eliaksen kanssa vääntänyt pulliakin ihan itse! Gluteenittomana herkkuna askartelin pikkuisia pavlovan tyylisiä leivoksia.
Mukavasti tuntui vieraille uppoavan kaikki, ja parit eväät laitoin vieraiden mukaankin. Kaikkihan tietää sen kun juhlien jälkeen tuntuu että parit rääppiäiset olisi vielä tarpeen...


Sankarin lahjatkin tuntuivat kelpaavan. Teema oli aika selkeä lahjavalinnoissakin: tuli rekkaa ja uudeksi unileluksi Samppa. Kirjekuorilahjat kuulemma sijoitetaan osittain Hau-vaunun kyytiläisiin. Jestas leluyritykset osaavat rahastaa noilla hittileluillaan :D suolaiset hintalaput on rekuilla.


Ja osasi tuo kummisetäkin ostaa mieluisen lahjan: ja tietysti se piti koota ukin ja kummisedän kanssa justnytheti keskellä olkkaria.
Nyt vaan etsimään niitä pulkkamäkiä !

Täytyy myöntää, plussapalloa väsyttää: jalat huusi hoosiannaa illalla ja vielä seuraavana aamunakin. Mutta se riemu mikä tuolla pienellä tyypillä oli omista juhlistaan palkitsi, ja oli meillä isommillakin ihan mukavaa. Nyt voidaan rauhoittua odottamaan pikkusiskoa.

Pus !
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti